keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Savanneja ja rantatörmiä

Palmun alla vanhassa talossaan asusteleva isoäiti.

 Beja

Vietiin Zén äiti ja oppilaansa Bejaan testaamaan tupakasta vierroittavia sähköshokkeja. Mitä ilmeisimmin toimivat. Matkalla auton ikkunasta avautui ihan savannin näköistä maisemaa vaikka millä mitalla. Kysyin, missä ne leijonat ja kirahvit on. Ja eihän siinä kovin kaukana Afrikasta oltukaan (tosin niistä oikeista savanneista kyllä). Viiniviljelmiä, oliivitarhoja ja puoliaavikkoa vilisti ohi myös. Perillä meillä oli hyvää aikaa kököttää autossa suojassa sateelta ja tuulelta syömässä eväsleipiä. Vihmovien vesiryöppyjen hiukan laannuttua lähdettiin katselemaan paikkoja. Aivan ihaniahan nuo kadut täälläkin olivat.

Jossain Cabo Espichelin lähettyvillä

Tuonne olisi sitten pitänyt laskeutua. Pelkän köyden ja omien näppien varassa. Ja samaa reittiä muka pois. Luojan kiitos aallot olivat turhan suuria tuona päivänä. Lähellä oli kuitenkin muitakin kiipeilypaikkoja noilla rantakallioilla. Kakkosvaihtoehdossamme oli sitten sadejaksojen keskelle osuneena aurinkopäivänä muutama muukin kiipeilijä, eikä aloittelijareittejä ollenkaan. Mutta maisemat olivat niin hienot, että kyllä siellä auringossa kelpasi hengailla ja kiivetä edes puoli reittiä, sitten jumittua toistamaan liikerataa yksi veto - köyden varassa lepääminen. Kolmannesta mestasta sitten löytyikin jo pari reittiä, jotka pääsin ihan ylös asti.


Se niistä Portugali-muistoista tältä erää!

Ps. Uusi banneri vanhan ja tunkkaisen tilalle! Tuntui, että oli aika hiukan uudistaa blogin ulkoasua. Kyllä minä ainakin mieluummin tuollaista häikäisevää vuorimaisemaa katselen kuin jotain koinsyömää retroverhoa.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Sintra


Sintraan ajeltiin autolla mutkittelevan kapeaa metsätietä, välillä pysähdeltiin ihailemaan sumupilvistä vanhaa metsää ja siirtolohkareita, joille ei kuitenkaan päässyt kiipeilemään kaiken sen kosteuden takia. Sen sijaan kivuttiin kukkulalle, jonka laella jokin tyhjä rakennus kelmeänä seisoi. Yhtäkkiä sumu vaan väistyi ja huipulta näkyi kauas kaikkiin ilmansuuntiin. Horisontissa siintävän satulinnan katsastaminen jätettiin suosiolla odottamaan kesäisempiä ilmoja. Sintran piskuinen keskusta oli täynnä suloisia sokkelokujia, joille fado kantautui levykauppojen ovista. Mentiin leipomoon ja maisteltiin jotain paikallisia herkkuja. Kotimatkalla jumiuduttiin tietysti lissabonilaiseen liikenneruuhkaan.

torstai 20. helmikuuta 2014

Böömiläinen katugalleria


Ústíssa lähellä yliopiston kampusta on tällanen graffitein värikkääksi maalattu muuri, josta tuli ihan mieleen Berliinin East side gallery, joskin nämä kuvat taisivat olla lähinnä taideopiskelijoiden käsialaa. Päräyttäviä olivat silti, tämmöistä lisää!