Gustafsvärnin majakkasaaressa oli linnanrauniot tuulensuojana ja aurinko paistoi poskille lisää pisamia. Kävin Hangossa moikkaamassa merimiestäni. Ajettiin öljyntorjuntapaatilla saareen, miehistö alkoi rakentaa rakennustelineitä majakan ympärille, minä kipusin omalle suojaiselle kalliolleni, torkuin, söin pähkinöitä ja luin Kerouacia. Saariluonto oli pörröisiä linnunpoikia, kukkameriä, kirkkaansininen taivas, psykedeelisiä kalliokuvioita, hyytävän kylmää tuulta ja leväisten lammikoiden nuijapääarmeijoita. Grillattiin, saunottiin ja nukuttiin väyläasemalla, käyttämättömien sänkyjen päällä oli mustia toukkia jotka imuroitiin pois.
Ompa nättiä :) Tässä sulle muuten reissaukseen ja ruokaan liittyvä blogihaaste!
VastaaPoistahttp://kinttupolulla.blogspot.fi/2013/07/reissaus-ruoka-blogihaaste.html
Oli kyllä kaunis pikku saari! Kiitos haasteesta c:
PoistaKuulostaa erinomaiselta. Mikä nautinto lukea Kerouacia sopivassa ympäristössä! Otin Etelä-Ranskan vuoristoon mukaan Dharmapummit ja kuvittelin itseni täysin juoneen mukaan. Romaani oli melkeinpä suora kuvaus reissustani.
VastaaPoistaHuikeaa matkantekoa on ollut teilläkin!
Vuoristomaisemiin se sopii varmasti vieläkin paremmin! :) Sama kirja oli tuolla kalliollakin kädessä.
PoistaOdotan innolla matkakertomustasi!